Hilmantorin lauluilta

1. Jälleen lähtee laulu soimaan
Kansa syöksyy karkeloimaan
Sulaa iltaan sointi musiikin
Tänne tultiin halki Suomen
Missä lienee koittaa huomen
On sinne matkaa kuitenkin

Daa daa daa-da daa-da
Kiitää alla autostrada
Aina kiire, kiire jonnekin on, on, on
Daa daa daa-da daa-da
Hiki pintaan täytyy saada
Pojat antaa mennä siitä vain näin!

2. Tauko pieni kohta koittaa
Tämän vielä jaksaa soittaa
Kaikki mukaan, daa-da, daa-da, daa, daa!
Liikkumaan on laulu luotu
Nyt on tämä tänne tuotu
Jokainen nyt mukaan tulla jo saa

Daa daa daa-da daa-da
Kiitää alla autostrada...

3. Kulkureiks on meidät luotu
Hieman nuottikorvaa suotu
Kaikki mukaan, daa-da, daa-da, daa, daa!
Eilen oltiin Mikkelissä
Huomenna en muista missä
Mutta tulkaa mukaan, laulaa taas saan

Daa daa daa-da daa-da
Kiitää alla autostrada
Aina kiire, kiire jonnekin on, on, on
Daa daa daa-da daa-da
Hiki pintaan täytyy saada
Pojat antaa mennä siitä vain näin!
Daa daa daa-da daa-da
Kiitää alla autostrada
Aina kiire, kiire jonnekin on, on, on
Daa daa daa-da daa-da
Hiki pintaan täytyy saada
Pojat antaa mennä siitä vain näin!

:,:Mitähän tuollasekkii lattialle mänöö
Kyllähän sinne paremmakki tukkii:,:

:,:Kun ne sitte vielä hyppelööväkki
ku isuäireen vanha puolarukki:,:

:,:Kyllähän muakii sitte hyppelemäähän vietäs
Jos ne tietäs jotta mullon lehemä:,:

:,:Mutta kun ei tiiä, niin ei liioin viiä
Pahakos sen lehmällisen kerjää:,:

:,:Sää oot tullu muhun ja mää oon tullu suhun
Ja pappani pani mun sua meinaamahan:,:

:,:Jollen mä sua saa, niin voi voi herran tähren
Kyllä se olis äireellekkin paha:,:

:,:Menin luttiin maata ja jätin oven aata
Ja odottelin poikia perähäni:,:

:,:Aamulla heräsin ja yksin makasin
Voi piru kun mun pisti nenähäni:,:

1. Kun pieni olin, leluja
mä pyysin äidiltäin.
En saanut juuri mitään,
mutta äiti sanoi näin:
Kuule tyttöni, sait jotain,
joka kerran onnen tuo,
sä suotta muuta toivot,
saithan hymyhuulet nuo.

Hymyhuulet suukon saavat,
hymyhuulet huomataan.
Hymyhuulet parin löytävät
ja valat vannotaan.
Onnenapilaa et kaipaa,
ne on tuskin tehokkaat.
Kun hymyhuulet sulla on
niin suukon kyllä saat.

2. En tunne sydän suruja,
ei paina murhe muu,
jos teeren peliin ryhdyn,
niin siinä kyllä onnistun.
Onnenpyörässäkin tiedän
aina voitonnumeron,
mua aina onni seuraa,
siihen yksi syy vain on!

Hymyhuulet suukon saavat,
hymyhuulet huomataan.
Hymyhuulet parin löytävät
ja valat vannotaan.
Onnenapilaa en kaipaa
pojat menköön menojaan.
Kun hymyhuulet mulla on,
niin suukon kyllä saan

Välisoitto

Hymyhuulet suukon saavat,
hymyhuulet huomataan.
Hymyhuulet parin löytävät
ja valat vannotaan.
Onnenapilaa en kaipaa
pojat menköön menojaan.
Kun hymyhuulet mulla on,
Niin suukon kyllä saan

1. Miehiin ei pieni tyttönen voi luottaa,
Se vain ison ikävän pieneen sydämeen tuottaa
Mut ikkunaa tuijottaa pienikin tyttö illoin saa
Sieltä katsoo prinssi tuo unelmain

Ruudun takaa, ruudun takaa
prinssin löysin ja häntä nyt katson vain

2. Hän on miehistä uljain minkä tiedän
Myös viikset pienet prinssilläni mä siedän
Frakki on moitteeton ja hyvä myös ryhti vartalon
Ikkunassa on prinssini verraton

Ruudun takaa, ruudun takaa
prinssin löysin ja häntä nyt katson vain

3. Kerran illalla katsomaan taas saavuin
Kun prinssini toinen nainen peitti kaavuin
Peitti pään, peitti muun,
sen vaihtaen nukkeen koristeltuun
Ruudun takaa, nainen pois prinssini vei

Ruudun takaa, ruudun takaa
Ruudun takaa, nainen pois prinssini vei

Ruudun takaa, ruudun takaa
Ruudun takaa, nainen pois prinssini vei

1. Rantalava, juhannus
Hanurista valitus
Kaikuu, järveen päilyy illan kuulaus
Polku, koivu, yötön yö
Soittajan on raskas työ
Janatuisen jalka tangon tahtiin lyö

Onnen silloin Janatuinen saa
Jos vain milloin jatsi kajahtaa
Janatuinen onneton
Kansan maun tähden on
Tango syrjäytti jatsin poljennon

2. Janatuinen sielun möi
Jatsille, ja jatsi söi
Miehen, joka haitariaan näpelöi
Blues soi omaperäinen
Rytmi J. Janatuisen
Oma väri sointuihin myös vieraiden

Onnen silloin Janatuinen saa
Jos vain milloin jatsi kajahtaa
Janatuisen kauhistus
On tää kansan vaatimus
Soita, soita tango onhan juhannus

3. Nuotiossa hiiltyy puut
Tanssi päättyy, poistuu muut
Muttei rauhaa hanurin saa näppäinluut
Päättyi tungos tangojen
Nyt on hetki sininen
Hetki laulun Janatuisen sydämen

Onnen silloin Janatuinen saa
Jos vain milloin jatsi kajahtaa
Janatuinen yksin jää
Kun ei kukaan kuule, nää
Soittaa aamunkoittoon omaa sävelmää

Korkealla kunnahalla hongat huminoi,
kirves paukkaa, puuta haukkaa pokasaha soi.
Jätkät siellä päänsä hiellä leivän saada voi,
mut huilatessaan unelmoi.

Hei hoi, sä jätkän oma kulta
oi, joi sun lempesi on tulta.
Voi, voi, jos suukon saan mä sulta,
ai, ai, sen kuumeen miehen loi.

Huhtikuussa virransuussa jätkä tekee näin,
puut hän uittaa tilit kuittaa aina eeltäpäin.
Lauantaina kääntää aina paidan nurinpäin.
kun kylille käy viheltäin.

Hei hoi, sä jätkän oma kulta
oi, joi sun lempesi on tulta.
Voi, voi, jos suukon saan mä sulta,
ai, ai, sen kuumeen miehen loi.

Jätkän tyttö syömmein syttö. Sorjin päällä maan
syksyn tullen kai jo sulle kihlat ostetaan.
Sitten näitä meidän häitä viikko tanssitaan
Ja kuorossa näin lauletaan.

Hei hoi, sä jätkän oma kulta oi,
joi sun lempesi on tulta.
Voi, voi, jos suukon saan mä sulta,
ai, ai, sen kuumeen miehen loi.

Hei hoi, sä jätkän oma kulta oi,
joi sun lempesi on tulta.
Voi, voi, jos suukon saan mä sulta,
ai, ai, sen kuumeen miehen loi.

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
Kun hetken päässä aamu odottaa
Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja
Helppo huominen on unohtaa
Oomme taas kuin kaksi lasta, ne jotka aikoinaan
Puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan
Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: "Me kai ollaan niinkuin nuo"

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaan
Taivaan kantta kohti kasvaneet
Ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan
Hiukan ohuemmaks raapineet
Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
Se ihme on kai vasta, oomme tänne selvinneet
Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: "Mehän ollaan niinkuin nuo"

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

1. Miss` meren aava aukeaa, ulappa rannaton.
Miss` aalto rantaan raukeaa ja päivä lämmin on.
Sen kesä aina kaunoisin,
on sieltä muisto mieluisin.
Käyn sinne aina aatoksin, se paikka verraton.

Kalajoen rantaa, kultaisinta santaa,
Pohjanlahden aallot armastaa.
Siellä suvituulen kuiskailevan kuulen,
sinne palaan aina uudestaan.

2. On aurinkoa tulvillaan, sen taivas sinisin.
On ranta kullan kuultavaa ja meri lämpöisin.
Se kutsuu, hurmaa viehättää.
Se ainiaaksi mieleen jää,
on siellä monta ystävää se Kalajoki on.

Kalajoen rantaa, kultaisinta santaa,
Pohjanlahden aallot armastaa.
Siellä suvituulen kuiskailevan kuulen,
sinne palaan aina uudestaan.

3. Kun juhla suurin suven on, ja päivä illaton.
Käy riemu nuorten karkelon, ja ilo vallaton.
Siel`Amor ampuu nuoliaan.
Siel ´ensi suukot suudellaan
ja lemmen valat vannotaan, se Kalajoki on.

:,: Kalajoen rantaa, kultaisinta santaa,
Pohjanlahden aallot armastaa.
Siellä suvituulen kuiskailevan kuulen,
sinne palaan aina uudestaan. :,:

1. Etsien käy lapsonen maan
tokkopa koskaan juurtua saan
lintunenkin muuttaessaan
pesäpuun löytää vain vaistollaan

Mutta etsien käy lapsonen maan
haikeus mielen kotina vaan
siivetön oon, etsiä saan
rauhaa en löydä kai milloinkaan

Katson sineen taivaan
tähti kirkkain sua
taas mä pyynnöin vaivaan
ohjaa kotiin mua
Katson sineen taivaan
tähti kirkkain sua
taas mä pyynnöin vaivaan
ohjaa kotiin mua
ohjaa mua

2. Etsien käy lapsonen maan
peittäen turhaan kaipaustaan
toiveenikin päivien työn
mennessään ilta vie syliin yön

Etsien käy lapsonen maan
lohtua iltaan raukenevaan
tähti sä yön, loisteesi suo
eksyneen viitaksi hohtees luo

:,:Katson sineen taivaan
tähti kirkkain sua
taas mä pyynnöin vaivaan
ohjaa kotiin mua :,:*3

1. Kesäyö, tuoksut tuhlaten antaa
Ruusunlehteen kaste helmiään luo
Varjo utuinen öisen linnun pois kantaa
Jo vaieten tuuli laulun tuo

2. On aamuun aikaa, käy tanssi varjojen hiljaa
Kunnes heräämään aamu kukkaset saa
On vielä aikaa, lammen kuultavaan pintaan
yö kesäisen toiveen heijastaa

3. On aamuun aikaa, käy tanssi varjojen hiljaa
Kunnes heräämään aamu kukkaset saa
On vielä aikaa, lammen kuultavaan pintaan
yö kesäisen toiveen heijastaa
yö kesäisen toiveen heijastaa

1. Piirsi poika sydämen
Kylkeen koivupuun,
Taivahalla kultainen
Kulki kiekko kuun
Poika, tyttö, kesäyö
Samaan tahtiin syömmet lyö
Piirsi poika sydämen
Kylkeen koivupuun

2. Rakkauden kestävän
Kertoi pojan suu
Siksi kunnes lausui hän
Kuolee koivupuu
Poika, tyttö, kaunis maa
Kuu jo kulkee pilven taa
Rakkauden kestävän
Kertoi pojan suu

3. Syksy saapui, lehdet vei
Tuuli mennessään
Halla viivyttellyt ei
Kukat painoi pään
Koivu seisoi aina vaan
Vankkumatta paikallaan
Syksy saapui, lehdet vei
Tuuli mennessään

4. Poika lupas lähteissään
Tulla tytön luo
Kun taas lehteen vehreään
Puhkee koivu tuo
Kevät saapui, koivuaan
Tyttö riensi katsomaan
Poika lupas lähteissään
Tulla tytön luo

5. Liian syvään poika kai
Piirsi sydämen
Paljaat oksat nähdä sai
Tyttö koivun sen
Kuoli koivu, aina vaan
Poika viipyi matkallaan
Liian syvään poika kai
Piirsi sydämen
kuoli koivu, aina vaan
Poika viipyi matkallaan
liian syvään poika kai
piirsi sydämen

1. Ei kotini ovi ees narahtanut
Poika kun maailmalle lähti
Synkkänä poikaa se tuijotti vain
Yksi vain kirkasti taivallustain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti

2. Ei taattoni neuvojaan tarjonnutkaan
Poika kun maailmalle lähti
Moitetta matkaani neuvoksi sain
Yksi ei moittinut ymmärsi vain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti

3. Ei äitini evästä antanut, ei
Poika kun maailmalle lähti
Kieltävän katseen vain evääksi sain
Yksi ei kieltänyt, armahti vain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti

4. Ei tyttöni huiviaan heiluttanut
Poika kun maailmalle lähti
Syytökset sydämen muistoksi sain
Yksi ei soimannut, syyttänyt lain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti
Syytökset sydämen muistoksi sain
Yksi ei soimannut, syyttänyt lain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti

1. Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt.
Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt.
Tulkaa, viekää sitten vaikka tuhkat pesästä,
Mut' minä nautin kesästä.

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

2.Viranomaiset saa mua turhaan etsiä.
Vielä riittää sentään jonkin verran metsiä.
Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista
Sen Raatikaisen tuutista.

Käyn ahon laitaa..

3. Siellä missä käki vielä kehtaa kukkua,
Siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua.
Kahila ei laula, eikä Höyry selosta.
Mä nautin hiljaiselosta.

Käyn ahon laitaa..

4. Elämä tää on vain sattumalta saatua
Mutta stressin uhrina ois synti kaatua
Hetkeäkään heiluisi en täällä hengissä
Mä kiiltonahkakengissä

Käyn ahon laitaa..

5. Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä
Missä ilmesty ei joutavia lehtiä.
Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia.
Jo näkyy hiirenkorvia.

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.

1. Kaukaa, mastot esiin uivat takaa usvan
niinkuin maasta menneisyyden
Kaukaa, kajuutasta soitto kaikuu,
tuuli kantaa tänne sävelen
Kaukaa, uivat laivat valkolaivat
maasta jonka unhoittuneen luulin
Takaa usvaverhojen, takaa maitten merien,
takaa vuorten, maitten merien

Kerro mistä laivat myötätuulen
purjeisiinsa saivat
Mulle tuovatko ne viestin vielä
jostain kaukaisen
Kerro uivatko mun luokseni,
näin lapsuudesta laivat
Lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien
La la la la la la lai la lai la lai la lai la lailaa
Lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien

2. Jälleen kastanjien ruskotuksen nään ja
neidot vilkuttavat kaukaa
Jälleen, kangastukset saarten mua
lupauksin luokseen houkuttaa
Silloin, laivat minut jättävät, ne
vaeltava tuuli kauas kantaa
Taakse usvaverhojen, taakse maitten merien,
taakse vuorten, maitten merien

Kerro mistä laivat myötätuulen purjeisiinsa saivat..

Välisoitto

Kerro uivatko mun luokseni,
näin lapsuudesta laivat
Lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien

1. Lapissa kaikki kukkii nopeasti
Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin
Tuon usein tuntenut oon raskahasti
Kun katson kansan tämän vaiheisiin

2. Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
Ja suuri surkastua alhaiseen
Miks meillä niin on monta mielipuolta
Miks vähän käyttäjiä kanteleen

3. Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
Kuin heinää, miestä, toiveen tosiaan
Miest’ aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
Tai kesken toimiansa katkeaa

4. Muualla tulta säihkyy harmaahapset
Vanhoissa hehkuu hengen aurinko
Meil’ ukkoina jo syntyy sylilapset
Ja nuori mies on hautaan valmis jo

5. Ja minä itse, miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden
Miks seuraa käskyä en veren vietin
Vaan kansain kohtaloita huokailen

6. On vastaus vain yksi Lapin suvi
Sit’ aatellessa mieli apeutuu
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu

7. Mut pitkä vain on talven valta
Hetken tääl aatteet levähtää, kuin lennostaan
Kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
Ja jättävät jo jäisen Lapin maan

8. Oi valkolinnut vieraat Lapin kesän
Te suuret aatteet, teitä tervehdän
Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän
Jos muutattekin maihin etelän

9. Oi oppi ottakaatte joutsenista
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin
On meidän rannoillamme rauhallista
Ja turvaisa on rinne tunturin

10. Havisten halki ilman lentäkäätte
Tekoja luokaa, maita valaiskaa
Mut talven poistuneen kun täältä näätte
Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa

1. Luokses leijan, jonka lähetin yli vuorten
Tuuli kuljettaa, tuuli kuljettaa
Luokses kauniit ajatukset mun yli vuorten
Tuuli tuoda saa, tuuli tuoda saa

Näin leijoihin kultaisiin kirjoitan
Kauneimman mä lauseen
Kun kanteen taivaan leija nousee
Sen nähdä saat

2. Kansat kaikki lukea nyt näin yltä vuorten
Rakkautemme saa, rakkautemme saa
Päivän paisteen paperisen näin yli vuorten
Tuuli kuljettaa, tuuli kuljettaa

Näin leijoihin kultaisiin kirjoitan..

Näin leijoihin kultaisiin kirjoitan..

1. Kauheessa kiireessä Kaamasen tiellä
lähteellä Masa joi kauhasta
Sillä sen täytyi taas kapseli niellä
kun vaivasi niin eturauhasta
Matsonni lausui 'on lahonnut kölisi'
ikämiesryhmä tää pirssissä mölisi
Sitten jo mentiin ja penkka vaan pölisi
matkalla pohjoiseen

Mies kun tulee tiettyyn ikään
niin ei sillä pelaa mikään
Sen näkee peilistä, on kaikki eilistä
jo vaan me kimpassa tuumattiin

2. Kauheat mutkat on Kaamasen tiellä
paljolti liikennepainetta
Nuorgamin Jouni kun myymässä siellä
on kuulua potenssiainetta
Numminen ajoi ja otettiin snapsia
harottiin otsalta harvoja hapsia
Muisteltiin mitenkä tehty on lapsia
matkalla pohjoiseen

Mies kun tulee tiettyyn ikään
niin ei sillä pelaa mikään
Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta
jo vain me kimpassa tuumattiin

3.Kauhea kauppa käy Kaamasen tiellä
kohta on poroista puutetta
Ellei se lääkintöhallitus kiellä
pois Jounilta potenssiuutetta
Numminen kehui vaan kuntoa ehoa
sanoen 'ihme jos ei tämä tehoa'
Sarven kun sitoi hän keskelle kehoa
matkalla pohjoiseen

Mies kun tulee tiettyyn ikään
niin ei sillä pelaa mikään
Mut näkee Masasta, on nyt niin tasasta
jo vain me kimpassa tuumittiin

Mies kun tulee tiettyyn ikään
no, älä ole milläsikään
Nyt päästiin naisista, ja painajaisista
jo vain me kimpassa tuumattiin

1. Katso naavaan puun taa
tutki tuulen suuntaa
se on pohjoinen
tiukka mutru huuleen, selkä vastatuuleen
kestät kyllä sen
Kulkija ne tietää, kulkija ne sietää
luonnon oikut nuo
tuuli toista haastaa
turhat toiveet raastaa
voittoja ei suo

Minne tuuli tytön kuljettaa
milloin tuulentuvan nähdä saa
tuuli on vastainen
kääntyykö suunta sen
minnekä tuuli vienee
mistä kohta tuulen suunta lie
minne tuuli tytön nyt taas vie
tuulesta temmaten
rauhaansa saako ken
minne tuuli kuljettaa

2. Vietin vuotta monta
nuorta, huoletonta
tuuli vuodet vei
tuulella on potti, tuuli kaiken otti
tuuli anna ei
Pakkomielle matkaan
minut ajoi hatkaan
tuulen teille vaan
tuuli tuuti lastaan, kuulla ainoastaan
viiman laulun saan

Minne tuuli minut viedä saa
minne puuska roskan riepottaa
tuuli on vastainen
kääntyykö suunta sen
minnekä tuuli vienee
mistä kohta tuulen suunta lie
minne tuuli tytön nyt taas vie
tuulesta temmaten
rauhaansa saako ken
minne tuuli kuljettaa

Ruislinnun laulu korvissani
Tähkäpäiden päällä täysi kuu
Kesäyön on onni omanani
Kaskisavuun laaksot verhouu
En ma iloitse, en sure, huokaa
Mutta metsän tummuus mulle tuokaa

Puunto pilven, johon päivä hukkuu
Siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
Tuoksut vanamon ja varjot veen
Niistä sydämeni laulun teen

Sulle laulan neiti kesäheinä
Sydämeni suuri hiljaisuus
Uskontoni, soipa säveleinä
Tammenlehvä-seppel vehryt uus

*En ma enää aja virvatulta
Onpa kädessäni onnen kulta
Pienentyy mun ympär’ elon piiri
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
Edessäni hämäräinen tie
Tuntemattomahan tupaan vie

*En ma enää aja virvatulta..

Hän oli lämmin niin kuin takka talvi-illoin.
Sanat musiikiksi muuttui huulillaan.
Miksi lähemmäksi tahtonut en silloin,
Kun tuokion se maksanut ois vaan.
Hän saapui aina kun jäin alle huolten vuoren,
Avun sain mut tuskin kiitin milloinkaan.
Miksen antanut mä sulaa ulkokuoren.
Kun tuokion se maksanut ois vaan.

Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy...
Rakkautta hukkaan heitetään.
Ylöspäin alaspäin käymme näin
mutta näy näy näy ei
Lohtua yksinäisen elämään

Nyt kun mennyt hän on kaiken vasta huomaan.
Miten itsekäs mä olen ollutkaan.
Pientä hellyyttä en antautunut suomaan,
Kun tuokion se maksanut ois vaan.

Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy...
Rakkautta hukkaan heitetään.
Ylöspäin alaspäin käymme näin
mutta näy näy näy ei
Lohtua yksinäisen elämään

Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy...
Rakkautta hukkaan heitetään.
Ylöspäin alaspäin käymme näin
mutta näy näy näy ei
Lohtua yksinäisen elämään

1. Se majatalo mieleen usein palaa
Jossa istuin illat hämärät
Ei tarvinnut siellä juoda salaa
Siel kaikki keskenään ol ystävät

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja
Ne tahtoisin niin elää uudelleen
Tuo aika rakkauden, tuo aika nuoruuden
Ne tahtoisin niin elää uudelleen

2. Vuodet on nyt vierineet vain ohi
Pilvilinna pois on kulkenut
Talon eessä vain on tyhjä tori
Menneisyys sen on nyt sulkenut

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja
Ne tahtoisin niin elää uudelleen
Tuo aika rakkauden, tuo aika nuoruuden
Ne tahtoisin niin elää uudelleen
La la la laa la la, ....

3. Peilistä nyt näen kuvan oman
Ystävät on kaikki poistuneet
Muiston heistä näen kovin soman
Lohduttaa vain mua voi kyyneleet

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja
Ne tahtoisin niin elää uudelleen
Tuo aika rakkauden, tuo aika nuoruuden
Ne tahtoisin niin elää uudelleen
La la la laa la la, ....

4. Joskus kuulen naurut niin kuin silloin
Vierellä nuo ajat ihanat
Nyt majatalon eessä seison yksin
Menneet on nyt pois ne unelmat

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja
Ne tahtoisin niin elää uudelleen
Tuo aika rakkauden, tuo aika nuoruuden
Ne tahtoisin niin elää uudelleen
La la la laa la la, ....

1. Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin
Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu.
Sinä sanoit menkäämme
maalle meidän landelle
Mietin nyt juttu tää onnistuu

2. Perille kun saavuttiin kukat kukki tuoksui niin
Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa
Heti rantaan kuljettiin, liiat kuteet riisuttiin
Oli tunnelma niin huumaavaa

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Tämän maailmani pallon valtavan
Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee
Kun sun vierelläsi näin olla saan

3. Varret yhteen kiedottiin,
hiekka tarttui varpaisiin
Meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin
Pientä huulta heitit kai,
suoraan suusta suuhun vain
Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Tämän maailmani pallon valtavan
Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee
Kun sun vierelläsi näin olla saan

Hän muuan poika vain on lailla poikain toisten
Hän tuntee työn ja varjot päiväin aurinkoisten
Hän viheltää kun kautta kujain sokkeloisten
Tie turistin ja neidonkin käy iltaisin.
Hän ei ole vuosiltaan, vielä yhtätoistakaan
Pieni kiharainen pää, kujan pimentoihin jää.

Hän siellä viheltäin ja laulain
tarinansa sulle kertoo
Ja kujan kulmat varjoineen,
hän kyllä tuntee tarkalleen.
Ei koskaan äiti häntä kiellä
vaikka vaara vaanii siellä.
Ei pojallensa neuvojaan,
kai isä anna konsanaan.

Hän ei ole vuosiltaan, vielä yhtätoistakaan.
Mutta laulun hilpeän, oppi kujallansa hän.

Hän siellä viheltäin ja laulain
tarinansa sulle kertoo
Ja kujan kulmat varjoineen,
hän kyllä tuntee tarkalleen.
Ei koskaan äiti häntä kiellä
vaikka vaara vaanii siellä.
Ei pojallensa neuvojaan,
kai isä anna konsanaan.

Hän ei ole vuosiltaan, vielä yhtätoistakaan.
Mutta laulun hilpeän, oppi kujallansa hän.
Vain ei yhtätoistakaan

Puhelinlangat laulaa
ja taivaalla loistaa kuu
maantiellä vihellellen
kun kulkijapoika käy
puhelinlangat laulaa
ja pilvistä katsoo kuu
kulkijan taipaleella
ei huolien häivää näy

Heinälatoon yöksi hän majoittuu
ja eväitänsä maistelee
kullastansa siellä hän uneksuu
kun unian hän vetelee

puhelinlangat laulaa
ja kuutamo kirkas on
vapaa kuin taivaan lintu
on kulkija huoleton

Puhelinlangat laulaa
ja taivaalla loistaa kuu
maantiellä vihellellen
kun kulkijapoika käy
puhelinlangat laulaa
ja pilvistä katsoo kuu
kulkijan taipaleella
ei huolien häivää näy

Tyttö jossain kaukana odottaa
kaipaus rinnassaan
riemumielellä kulkija vaeltaa
kaunokaista katsomaan
puhelinlangat laulaa ja taruja kertoilee
maanteiden romantiikkaa
ne tuulessa soittelee

Mä vielä muistan rantakoivun,
vihreän kaunoisen.
Siitä kauan on aikaa niin, koivun alla kun istuttiin.
Ja unelmat kauniit muistan, armas,
kahden kun haaveiltiin.
Sinun silmäsi kauniit silloin katsoi taivahan tähtösiin.

Vain sulle uskon, rantakoivu, suruni kaipuuni.
Ethän kertone kellekään, että jäänyt oon ikävään.
Taivahan tähdet mulle loistaa,
yksin kun tänne jäin.
Sinun lohtuas kaipaan, rantakoivu, ainoa ystäväin.

1. Herätys on nyt uni häviää
Uni jossa naurat et muista enempää
Seinän takaa kuulet naisen kysyvän
Kumpi meistä tahtoi tämän elämän

2. Asemalta ääniä junan lähtevän
Neljätoista lamppua katukäytävän
Portaikossa poika käy äidin liepeisiin
Onko isi taivaassa niinku puhuttiin

Sinussa on valo sinussa on yö
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen
Valaisemaan tietä pimeää

3. Yläkerta kauan on ollut tyhjillään
Pinoutuvat kirjeet pölyyn hämärään
Sisäpihan lasten huudot kohoaa
Rajuilmaa hautoo huohottava maa

Sinussa on valo sinussa on yö
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen
Valaisemaan tietä pimeää

4. Sade tuli tulvana yli pysäkin
Sinä olet ihme suuri sittenkin
Sinulla on ilma ja kyky hengittää
Olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää

Sinussa on valo sinussa on yö
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen
Valaisemaan tietä pimeää

Sinussa on valo sinussa on yö
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen
Valaisemaan tietä pimeää

Sinussa on valo sinussa on yö
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen
Valaisemaan tietä pimeää

1. Kun nuoren miehen ujoimman.
Näin pöydässä pienen kahvilan,
Niin syystä jota tiedä en,
Sain hältä suklaasydämen.

Suklaasydän, tinakuoret, aina murtuu sulaen
Niitä tarjoo miehet nuoret,
aitoja vain saa mä en
Bumtsibum, bumtsibumbum
Bumtsibum, bumtsibumbum

2. Hän ulkona mua kuljettaa.
Ja ostaa minkä irti saa,
Mut pohjimmiltaan, kuka ties,
On hänkin oikein kelpo mies.

Suklaasydän sisällensä
kätkee halvan sormuksen
Kerron hänen isällensä, aitoa jos saa mä en
Bumtsibum, bumtsibumbum
Bumtsibum, bumtsibumbum

3. Hän silmiin kyllä katsoo mua.
Ja joskus saattaa innostua,
Mut jäljennös on arvoton,
Jos suklaata vain sydän on.

Suklaasydän, kaunis päältä,
tuskin paljon lohduttaa
Suudelmatkin tuntuu jäältä,
aitoja kun en mä saa
Bumtsibum, bumtsibumbum
Bumtsibum, bumtsibumbum

4. Kun aikamme näin kuljettiin,
Jo vihdoin viimein kävi niin,
Hän että antoi rakkauden,
Ja sormuksen ja sydämen.

Suklaasydän, tinakuoret nyt jo murtui sulaen
Niitä tarjoo miehet nuoret,
aitoja vain saanut en
Bumtsibum, bumtsibumbum
Bumtsibum, bumtsibumbum

Suvituuli kun oksissa soittaa,
linnut ilmoille laulunsa suo.
Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan,
kesä kaiken sen tullessaan tuo:
Tää valssi näin meille nyt kaikaa,
on päivämme onnellinen,
ja luonto on pujennut kukkaan,
kun alkaa tää tie yhteinen.

Näin valssi kun soi,
sinut rakkahin vierellein toi.
Kun kanssas löysin onnenmaan,
en pois mä tahdokaan.
Oi rakkaani mun,
nyt en lähdekään luotasi sun.
Tää päivä meidät yhdistää,
sun luokses nyt mä jään.

Sulle syömmeni nyt tahdon antaa,
olen luonasi onnellinen.
Tie elämän käy taivaanrantaan,
nyt yhdessä kuljemme sen.
Ei huomista päivää voi tietää,
se ilon vai surunko tuo,
mut kanssasi elämän tiellä
me kestämme minkä se suo.

Tummat silmät, ruskea tukka
Koskaan niitä hylkäisi en
Lämpöinen on poskensa nukka
Huulillain kun tunnen mä sen
Tummat silmät, ruskea tukka
Niihin kerran langeta sain
Syrjällään nyt on sydänrukka
Rakastan niin häntä vain
(rakastan niin häntä vain)

1. Elämän niin tyhjäksi luulin
Ja sitten hän jo saapuikin
Kun hänen äänensä kuulin
Se tuntui niin kuin lentäisin
Miten niin kaivata voikaan
Vain miestä yhtä ainoaa
Ja sisälläin kuinka soikaan
Niin lauluun sydämein hän saa (hän saa, hän saa)

Tummat silmät, ruskea...

2. Ympärillein kädet hän laittaa
Se tutun turvallista on
Rakkauttain ei voisi taittaa
Se aina on kuolematon
Tekisin kaiken hänen vuokseen
Hän paljon mulle merkitsee
Kun hämärän tullen kuljen luokseen
Niin askelistain sen kuulee (kuulee, kuulee)

Tummat silmät, ruskea tukka
Koskaan niitä hylkäisi en
Lämpöinen on poskensa nukka
Huulillain kun tunnen mä sen
Tummat silmät, ruskea tukka
Niihin kerran langeta sain
Syrjällään nyt on sydänrukka
Rakastan niin häntä vain
(rakastan niin häntä vain)

1. Tuuliviiri yllä talon katon
monelta se huomaamatta jää
se kun on liikkumaton,
on tyyni silloin sää
hieman se saa levähtää
Tuuliviiri katollansa pysyy
tekee mitä tuuli haluaa
ja linnuilta se kysyy, ne minne katoaa
tuuleen kun lentää ne saa

Tuuliviiri rauhaton (kun tuuli vain soi)
mun sydämeni on (kun tuuli huminoi)
tuulen teitä vaeltaa (kun tuuli vain soi)
nyt sekin haluaa

2. Levoton ja suruton ja vapaa
joka tuulen mukaan menemään
kun sellaisia tapaa, niin kysyy itseltään
miksi mä paikallein jään
itätuuli kutsuu mua itään,
kesätuuli vetää etelään
ja siteitä en mitään mä kestä pitempään
nyt joko lähden tai jään

Tuuliviiri rauhaton (kun tuuli vain soi)
mun sydämeni on (kun tuuli huminoi)
tuulen teitä vaeltaa (kun tuuli vain soi)
nyt sekin haluaa ... (x2)

Meren yllä on tummuva yö
Aallot lauluaan toistaa
Meren yllä on tähtien vyö
Mutta kirkkaimmin loistaa

Onnen tähteni tuikkiessaan
Se nyt kulkua johtaa
Rakkain oottaa jo ikkunassaan
Valo kutsuen hohtaa

Sinun luoksesi soudan
Yli välkkyvän veen
Sinut rakkaani noudan
Onneen ihmeelliseen

Meren yllä on tähtien vyö
Pois on ankeus harmain
Meren yllä on rakkauden yö
Kun on vierellä armain

Valkea venhoni kiitää
Kaukaista saartasi päin
Joutsenen lailla se liitää
Luoksesi sun, ystäväin

Siellä on haaveeni, onneni maa
Välkettä kuun, meren heijastamaa
Valkea venhoni kyntää
Kirkas on toiveeni tie

Sinun luoksesi soudan
Yli välkkyvän veen
Sinut rakkaani noudan
Onneen ihmeelliseen

Meren yllä on tähtien vyö
Pois on ankeus harmain
Meren yllä on rakkauden yö
Kun on vierellä armain

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan
Laulaa mummo pysäkillä ja kaipaa kuolemaa
Mä kaipaan bussin valoja kuin kuuta nousevaa
Olen etsimässä valon pisaroita

Tyttö istuu lätäkössä hiekkaa hiuksissaan
Se hakkaa muovilapiolla suurta maailmaa
älä tule paha kakku, älä tule vaan
Anna meille valon pisaroita

Valon pisaroita vasten pimeää
Meille putoaa valon pisaroita
Valon pisaroita, kun toivo häviää
Meille putoaa valon pisaroita
Meille putoaa
Valonpisaroita

Mies tanssii pöydän päällä ylistäen elämää
Sillä vaanii kadunkulmassa jo horisontin pää
Yhdet vielä tarjoilija, sitten lähdetään
Tuokaa pöytään valon pisaroita

Ja rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan
Kai se ilmestyy, kun hiotaan ja seinät maalataan
Niin kuin näkymätön mies, se jostain aivastaa
Kadonneita valon pisaroita

Valon pisaroita vasten pimeää
Meille putoaa valon pisaroita
Valon pisaroita, kun toivo häviää
Meille putoaa valon pisaroita
Valon pisaroita, valon pisaroita
Meille putoaa valon pisaroita
Meille putoaa
Meille putoaa
Valon pisaroita

1. On mylly vanha, sammaleiset seinät ovat sen
Niin harvoin enää myllyn kivet pyörii kolkaten
Ja kuitenkin: niin paljon mylly siitä haastaa vois
Mi veden myötä häipynyt on pois

Niin, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa
Mut niitä kuulla harvan sydän saa
Se kuulla saa,
ken vanhan myllyn kieltä tajuaa
Sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa

Välisoitto

2. Se jauhanut on riemua ja suruakin kai
Sen kiviin moni karvas kyynel tipahtaa jo sai
Se pettuun lienee pettymystä pelkkää jauhanut
Ja runsaan sadon myötä iloinnut

Niin, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa
Mut niitä kuulla harvan sydän saa
Se kuulla saa,
ken vanhan myllyn kieltä tajuaa
Sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa

Välisoitto

3. On rakkautta nähnyt se ja monta suudelmaa
On kuullut kieltä ylpeää ja kylmänkatkeraa
Se eron tuskan nähnyt on ja paluun riemuisan
Ja kuullut lauseen: sua rakastan

Niin, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa
Mut niitä kuulla harvan sydän saa
Se kuulla saa,
ken vanhan myllyn kieltä tajuaa
Sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa

1. Kun nuoruuden huumaan,
hehkuvan kuumaan vie muiston tie,
niin muistot nuo lohdun suo,
ja kaikki muu unhoittuu.
Sun kanssasi silloin, kulkea illoin sain
kahden vain,ja taivaan kuu, naurusuu,
vain nähdä sai suukon kai.
Vain yhtä ei lausuttu ääneen,
sen uskoimme mieleemme jääneen.

Silloin uskoin, että ainiaan
meille kuutamo luo kultiaan,
että toisiamme tavataan,
luona vanhan veräjän.
Silloin luulimme kai molemmat, että
päättymättä jatkuvat
hetket onnelliset, ihanat
luona vanhan veräjän.

2. Mut vuodet ne vaihtui,
haaveemme haihtui pois, niinkuin ois
se hurmaa vaan öisen maan,
tai taikaa yön tähtivyön.
Jos toivoa saisin, niin haluaisin,
kun muistat mun,
ja jos myös on lohduton
sun eessäs tie, niin se vie
taas kaipaamaan uudelleen aikaa,
mi muistojen kätköissä kaikaa.

Ehkä kerran vielä uskotaan kultaan
kuutamon ja suudelmaan.
Ehkä kerran vielä tavataan
luona vanhan veräjän.
Silloin ymmärrämme molemmat,
että päättymättä jatkuvat
hetket, onnelliset ihanat
luona vanhan veräjän.

Välisoitto

Ehkä kerran vielä uskotaan... .. Hetket, onnelliset ihanat
luona vanhan veräjän.
Luona van-han ve-rä-jän